Stockholm Marathon 1.6.2013 - Vajokit Tukholmassa (Finnish only)

Vajokit lähdössä Tukholmaan. Päätin alkaa kirjoittaman reissusta ja tunnelmista.

Perjantai 31.5. 12:00 Oulun lentoasema

Ihme kyllä mutta viimeinen yö ennen matka Jyrki jopa nukkui. Herätys vähän klo 08 jälkeen ilman herätyskelloa.

Mannapuuro ja kaksi kuppia kahvia Emmerdalea katsoessa – vapaan päivän nautintoa.

Jyrki on ollut hieman levoton, kerkisi käydä Verkkokaupassa ostamassa uuden kotelon kännykälle. Taas!

Vaatetus: farkut, mustat Pyöräily&Triathlon paidat Mallorcalta, Ray-banit. Niin kuin vanha pariskunta samanlaisissa verkkareissa. Tasan 3 vuotta siitä kun muutettiin yhteiseen taloon.

Nyt me istutaan lentoasemalla odottamassa pääsyä koneeseen. No minä istun ja kirjoitan tätä ja sähköposteja ja odnoklassniki(venäjänkielinen ”luokkakaverit”) viestejä. Jyrki pyörii paikalla, kävelee, liikuskelee, toistaa mitä hän on tehnyt, mitä ei ole tehnyt, seuraa säätiedotuksia huomisesta. Miten minä olisin käyttäytynyt jos minä olisin lähdössä juoksemaan? Itselläni nyt on hyvin leppoisa olo. Matkustaminen on niin mukavaa. Minä en tykkää olla pitkään paikallaan. Sen sijan tykkään seikkailuista, uusien paikkojen ja tilanteiden kokemisesta.

Perjantai 31.5. Klo 13:16. Lentokoneessa

Jyrkiä ei jännittää yhtään. Ei minuakaan. Ai niin, minä en juokse ;-)

Kentällä oli joku kuuden hengen seurue Kuusamosta ja pari muuta urheilullisennäköistä miestä jotka näyttivät maratoniin lähtijöiltä. Mutta yllättäen meille jutteli vieressä istuva herrasmies pikkutakissa, joka myös oli menossa juoksemaan tyttären kanssa. Ja neljättä kertaa Tukholmaan.

Perjantai 31.5. Klo 17:26. Scandic Ariadne

Kentältä hotellille mentiin taksilla. 520 SEK. Kuski onnitteli minua ettei minun tarvitsee juosta. Hotelli on nähnyt parempia aikoja, mutta on silmänpistävä. Ja kaunis näköala satamalle ja ilmeisesti merelle.

Hotellilta käveltiin 1,5 km Expolle. Matkalla loggattin melkein vahingossa yksi kätkö. Kävimme hakemassa pussit ja ilmoittautujien kirjekuoret.  Expossa esiteltiin erilaisia maratoneja mutta vaan yksi Tukholman olympiamatkan triatloni. Asics myi kauniita Stockholm Marathon paitoja. Mutta minä en saanut osta L

"Elämäni kallein pasta"

Seda-pasta party oli muuta kuin ajateltiin. Ensiksi Seda ei ole sama kuin SETA, vaan joku oliiviöljy merkki. Tylsää… Toiseksi pasta oli hyvä mutta määrä vaatimaton.  Mutta oli siellä lava ja live laulaja joka lauloi Erik Claptonin ja Chris Rean covereita.

Tsekattin maalin paikka. Sovittiin missä tavataan juoksun jälkeen. Etsittiin tuloksetta yhtä kätköä ja käveltiin hotellille. Matkalla nähtiin pusikossa pieni Gatukök jossa syötiin järkyttävät annokset Falukorvia potatismos:illa munan kanssa. Siellä oli monta akvaariota erilaisilla fisuilla. Niina tykkäsi. Mutta puolet ruoasta päätyi roskiksen. Nälkä lähti, käytännössä vaihtui ähkyyn.

Nyt pieni tauko hotellilla ja ruokakauppareissu. Herkkuja tartui mukaan. Joka paikka täynnä maratoonareita, kaikki ostavat suklaa...

Niinalle tuli heikkouskohtaus ja kuntosalin sijaan hän makasi peiton alla vaatteissa ja popsi suklaata ja kaikkea muuta mitä tarttui käteen kaupasta. Jyrki kävi juoksemassa ja palasi takaisin iloisena ja inspiroituneena. Juoksu tuntui hyvältä!

Pakko oli käydä vielä kerran kaupassa koska Jyrki oli levoton. Onko juotavaa riittävästi vai ei?

Illalla yksi GT Niinalle ja Cokis Jyrkille Sky baarissa joka oli täynnä A-kalja vetäviä maratoonareita ja isoja lapsiperheitä. Vaikka auringonlasku oli kaunis, paikka oli meluisa ja levoton. Huoneessa aika pian mentiin nukkumaan. Uni ei tullut heti, mutta kutakuinkin nukuttiin, Niina paremmin kuin Jyrki.

1.6.2013  09:17 Hotellilla

Herättiin ennen herätyskelloa ja Jyrki lähti heti aamupalalle. Niina valui alas hitaasti niin että kerkesi nähdä Jyrkin nousemassa pöydästä banaani kädessä. Aamupalalla oli runsaasti maratoonareita. Ruoka ahmittiin niin ettei sitä keretty kantaa tilalle, kahville ja mehulle oli pitkä jono.Onneksi banaaneja hotelli hoksasi tarjota ulko-oven vieressä isoista koreista. Monella oli päällä erilaisten maratonien paitoja.  Yhdellä perheen kanssa aamupalaa nauttivalla maratoonarilla oli keltainen 2013 Boston Marathon paita.

Rauhallinen olo ennen lähtöä

Klo 09:23. Jyrki sängyllä siemailemassa urheilujuomaa, laastarit varpaiden ympäri laitettu. Uusi laastarimalli eka kertaa, mutta istuu hyvin. Jyrki väittää että fiilis on hyvä, olo on rauhallinen. Vatsa on ok. Niinalla taas toinen kerta MRI:n jälkeen meinasi tulla vähän itkuinen olo, kuin oli yksin aamupalalla maratoonareiden kesken. Aamupalasali muistutti pyöräilyleirien ravintoloita aamuisin. Kaikki syö hyvin, tankkaa ja sitten lähtee yhdessä tai erillään pyöräilemään. Mutta kun nyt Niina ei pääse muiden kanssa lähtemään. Ei koskaan, ehkä. Onneksi on pyöräily ja triathlon. Vaikka olisi se kiva päästä kerran kokeilemaan maratonia. Tuntu niin turhauttavalta kun mihinkään ei satu, kunto on erittäin hyvä mutta ei voi lähteä juoksemaan. Onneksi ei ole lenkkareita mukana, muuten ehkä olisin lähtenyt lähtöviivalle. Kokeilemaan.

09:59 jännitys tiivistyy. Jyrki pukee… Nännilaastarit meinasi unohtua… Niina sopimassa tapaamisen Ulrikan kanssa.

Jyrki: pikkujännitys, mutta yllättävän rauhallinen. Hermoileminen on hermoiltu aiemmin. Nyt on vaan suorittaminen. Ei ole mitään mitä jännittä enää. Tästä eteenpäin asiat jatkuvat omalla painolla. Ja on vaan positiivista jännitystä edessä. Tavoite silti on, mutta sitä vaihtoehtoa ettei menisi tavoitteeseen ei ole. Sitä ei mieti ollenkaan.

1,5 km kävely maaliviivalle. Jättää kassin jossa lämpimät vaatteet säilytykseen. Ja lähtöviivalle. Uusi tapaamispaikka sovittu…

12:10 - 15:57

Kirkkaan siniset säärystimet...

Juokseminen sateessa viimeisten 15 km aikana ei ollut tuntunut pahalta. Mutta kaatosateessa käveleminen pitkä matka maalilta paitojen/patukoiden hakupaikalle, jonottaminen siellä, tavarapussin hakeminen ei ollut hauskaa. Niina näki ja kuvasi Jyrkin maalin tulon mutta juoksijat olivat niin eristetty muusta porukasta kassien noutamiseen asti, että Niina löysi Jyrkin vasta vaatteiden hakupaikalla. Eli vaikka Ninalla olisi ollut lämpimät vaatteet niin siitä ei olisi mitään hyötyä, koska ei niitä olisi saanut ojennettua sen aikaisemmin. 

Se on nyt tehty. 03:46:51.

F – ryhmästä lähtö tarkoitti että juoksu alkoi hitaiden amatöörien keskuudessa ja meidän reipas vajokki joutui ohittamaan, pujottelemaan ja livahtelemaan koko matkan aikana, ja alussa kuulemma ihan kävelemään.

Niina ei kyennyt shoppailemaan. Koko aika meni siirtyessä paikasta toiseen yrittäessä löytää mahdollisimman hyvä paikka josta huutaa rakkaalle: Juokse, läski, juokse! Toki tunteroisen Niina istui aukiolla 100 m etäisyydellä juoksureitiltä kahvion terassilla Ulrikan kanssa. "Pohjoismaiden Polvivammaiset lastenneurokirurgit ry" kokous J

Juoksun jälkeen...

"Ei tuntunut missään..."

Matkalla hotelliin Jyrkillä alkoi vääntämään vatsassa. Jotain tuntui juoksun aikana mutta ei niin pahasti ilmeisesti. Hotelliin kerittiin. Mutta alkoi tulemaan aaltomaisia vatsakipuja. Kuitenkin hotelliin baariin kaljalle selvittiin hyvin. Niina myötätunnosta myös nautti kaljasta ja ylikorvasi oman kalorikulutuksen reippaasti. Syötiin hotellin alakerrassa olevassa pitseriassa. Se meni ok, mutta sieltä Jyrki lähti suoraan huoneeseen vatsakivun vuoksi. Niina kävi vielä pienen jätskin itselle hakemassa. Jyrkillä vatsakipu ja vessassa laukkaaminen jatkui. Ruoka ei enää maistunut. Juomaksi meni alas vain pelkkää vettä ja sitäkin vähän. Buranaa naamaan ja lopulta Jyrki nukahti. Heräsi jo ennen 7 yllättävän pirteänä, jalat ei kovin jumissa ja vatsa kunnossa.

Aamupalan kautta busines loungen Arlandaan.

Sunnuntai 2.6 10:22. Arlandan lentokenttä, Menzies lounge.

Jyrki lukee ja juo "palautusjuomaa" ja vaimo kirjoittaa tunnelmia tietokoneelle (blogia varten) 

Jyrkin fiilis: jättäisi jo se vaimo mut rauhassa lukemaan!

Ei ole mikään mieletön fiilis, ihan  ok, mutta ei mikään mieletön ”high”. Ylpeänä kuitenkin finisher paita päällä. Väsynyt olo, tietää antaneensa kaikki. Kun hieroin eilen Jyrkin jalat niin pohkeet oli löysät ja tuntuivat ihan oikeasti ”tyhjiltä”, oudon veltot ja kuihtunet. Passiivisen venytyksen Jyrkille myös tehtiin juoksun jälkeen.

Jalat eivät kuulemma ole yhtään kipeät. Kävely sujuu aivan normaalisti, myös rappusissa...

Lento viivästyy 1:20 verran. Matkaliput kesälomaa varten Tallinnaan ja Ruotsiin ostettu.

Mitä tästä opittiin?

• -       henkilökohtainen huoltaja on hyödyksi
• -       henkilökohtainen huoltaja ei kerkiä tehdä mitään omaa ohjelmaa
• -       sen sijan henkilökohtainen huoltaja syö liikaa (eläytyy mukaan tunnelmaan ja hermoilee?)
• -       hieronta ennen suoritusta ei ole hyvä, koska 24 tunnin kuluttua siitä jalat on tosi kipeät
• -       Ei kannata kuunnella kaikkien vauhdinjako kommentteja vaan ”Listen to your body”
• -       Hyvä sija lähtiessä juoksemaan on tosi tärkeä!

Nyt aletaan sitten yhdessä valmistautumaan kohti Joroista...

- Niina